Olin hetken hyvällä tuulella, kun luulin että on tiistai. Mutta sitten kun tajusin, että on maanantai, harmistuin.
Pelkään siis ihan tosissani, etten jaksa tätä harjoittelua loppuun. Ei se ennen näin kamalaa ole ollut. Mutta nyt ahdistus ja jännitys tuntuu fyysisenä pahoinvointina, silmissä pimenee vähän väliä ja vatsassa kiertää aamuisin. Kolme päivää tuntuu loputtoman pitkältä ajalta selvitä. Yhteensä 21 tuntia näyttöä. Olisi muutakin tekemistä kuin stressissä kituminen. Ajatukset on kuitenkin niin sekaisin, etten mitään saa aikaiseksi. Tuntuu, ettei mikään onnistu.
No, väliin jotain hauskaakin: söin munkin. Oi että oli hyvää. Naama taisi näyttää samalta kuin sormet. Ootan vappua ja sitä että saa tehdä simaa.
Sunnuntaina vitutti, kun Räikkönen ajoi paskasti.
Vituttaa myös se, että lumi sulaa liian hitaasti. Tätä vauhtia saan kesäkengät käyttöön juhannuksen jälkeen. Onneksi ilma on kaunis... Happi maistuu keväällä erilaiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti