voi kuinka me sinua kaivataan

eppujen kappale vesa-matti loirin esittämänä, sitä tykkään nyt jumittaa. siinä on hienon surulliset sanat.

niin tyhjä taas kun olet pois tää talo on
ovi haassa olla vain pois valo on
me talon kanssa kuunnellaan kun sade lyö ikkunaan
voi kuinka me sinua kaivataan

mä itkin vähän ku tiskasin ja lakaisin
mä tahdon tähän taloon sinut takaisin
kun yksin sänkyyni kömmin talo naristi nurkkiaan
voi kuinka me sinua kaivataan



kuuletko tuulen riehuvan
vastusta vailla ärtyneen
kuuletko meren kiehuvan
hetkellä illan hämärtyneen

entä kuuletko keskeltä kaipuun hiljaisen
kun nimesi kiljaisen

minä onneton sinun tyynyliinaasi haistelin
turhaan murhetta vastaan taistelin
ja taas kyynelten seitsemän meren taakse mua laivataan
voi kuinka me sinua kaivataan

kuuletko tuulten riehuvan
maailman merten kiehuvan
kuuletko tähtien hyminää
maailman akselin ryminää

entä kuuletko keskeltä yön hiljaisen
kun nimesi kiljaisen

talviasuja

talvipukeutuminen alkaa kyllästyttää, vaikka maisemat on kauniita. takki on lindexista, pipo seppälästä, vihreät lenkkarit puman, mustat saappaat saatu joululahjaksi joskus.

onneksi tänään tulee helsingin herra ja silloin saan ottaa siiderin. se on tullut tavaksi tiistaisin lempiohjelman kanssa.

maalauksia

maalaaminen on terapeuttista. tykkään maalata viikonloppuisin mökillä rauhassa. koulussakin  kivoimpia on ne tunnit kun maalataan. harmi vain ettei kuvallista ilmaisua ole paljoa lähi-hoitajan opinnoissa.

alla olevat olen maalannut mökillä akvarelleilla. luonto on helppo aihe.