Jostain syystä kaipaan koiraseuraa. Kaipaan myös noita kuraisia tassuja, juuri noita tiettyjä tassuja. Olisi ihanaa jos joku patistaisi lenkille sateella ja talvellakin.
Koira tuntuu kuitenkin kaukaiselta ystävältä, kun elämäntilannettani voi olla vaikeaa sovittaa koira-arkeen. Innostus vuorotyöstä ei sopisi koiran kanssa olemiseen. Esteenä on myös se, että asun samassa talossa allergisen isän kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti