Sain siskolta yli kuukauden etukäteen synttärilahjan. Suomalaisesta kirjakaupasta löytyi sattumalta tuollainen järkälekirja ja tottakai halusin sen. Kirjakaupassa käytiin pitkä keskustelu siitä että tarvitsenko kirjaa (en, mutta haluan. ja alkaa harmittaa jos en saa), kuka sitä suostuu kantamaan ympäri Jumboa ja mihin sen laitan kotona (sitä en ole vieläkään selvittänyt). Minulla on kiltti sisko kun suostui ostamaan sen minulle :) (ehkä siksi kun minäkin ostin sille sitä mitä se toivoi).
Kotona sitten istuskelin ja luin antaumuksella (kirjassa ei juurikaan ole tekstiä) katsellen ja huokaillen kauniita Jane Burtonin ottamia kissakuvia. Täydellistä...
Kissat ovat jumalaisen ihania eläimiä. Haluan kissoja. Jokaisen kissan, joka esiintyy kirjassa (en sittenkään, nehän on jonkun muun rakkaita). Sunteessani kissoihin on jotain hullua. Rakastan kissojen ylpeää kauneutta, itsenäisyyttä, maailman viisaimpia ja mystisimpiä silmiä. Oma kissani on silmäteräni. Suutun ja itken, jos joku haluaa sille pahaa. Se on minulle tosi rakas. Olen kissahullu.
Ja takaisin kirjaan. Siinä oli paperikannet, mutta ne häiritsi, joten ne on nyt kirjan välissä. Inhoan paperikansia, mutta en raaski heittää niitä poiskaan, koska niissäkin on kissakuvia.
etukansi:
ja takakansi:
Lempikuvani kirjasta: David and Goliath:
Ihania herkkuhetkiä minulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti