olimme retkellä lasten liikuntamaassa. kaikilla lapsilla oli kivaa. minulla oli myös niin kivaa, vaikken päässytkään pomppulinnaan. olisin voinut jatkaa leikkejä paljon pidempään. rakastan sitä kun lapsi hyppää vauhdista syliin. rakastan auttaa lasta kiipeämään liian korkeille puujaloille.
kuitenkin oli kaikista ihaninta kuulla oman pikkuisen siskon ääni puhelimessa. kuulla sen katsomista ohjelmista, sen jumppapäivästä. ikävä yhtä lasta.
kuunnella, kun se kertoo lopettavansa puhumisen, kun oppii kirjoittamaan. mistähän se sen on keksinyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti