aloitin työharjoittelun iltiksessä. pelkäsin aluksi että tuntisin itseni ihan irralliseksi, koska en osaa soluttautua ryhmiin. mutta lapset otti minut porukkaansa eikä yhtään kummastellut minua. lasten avoimuus on ihailtavaa. ne tutustuu toisiinsa niin helposti ja rehellisesti. haluisin olla enemmän niiden kaltainen. haluaisin kuulua niiden maailmaan. maailma ei ole tuhonnut niitä. ne ei vielä tiedä julmuudesta.
kuvan poika ei liity juttuun. se on ihana verneri-serkkuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti